MUUTOKSIA JA MUUTTAMISTA

Tämä kevät on ollut ihan yhtä muutosten aikaa kirjaimellisesti. Parissa kuukaudessa elämä on ottanut isoja askeleita eteenpäin, Tuun varmasti kirjoitteleen (ja myös postaamaan kuvia) lisää tämän postauksen aiheisiin liittyvistä asioista, mutta kertokaa toki jos on toiveita niin mielelläni alan toteuttamaan.
Ensin helmikuussa ajatuksissa alkoi pyöriä työnhaku ja kohta olinkin jo työhaastattelussa ottamassa paikkaa vastaan. Oon aina ollut tosi aktiivinen harrastamaan vapaa-ajalla, ja muistan miten esimerkiksi kakkosluokkalaisena mulla oli jo joka arkipäivälle jokin säännöllinen harrastus. Ouluun muuton jälkeen mulla ei ole kuitenkaan ollut mitään kovin säännöllistä tekemistä illoille. Joku voisi ajatella, että ompa ihanaa, mutta mulle se ei vaan oo tehnyt hyvää. Musta on tullut sen myötä vain laiskempi, enkä tykkää siitä piirteestä itessäni ollenkaan. Vaikka onkin ollut muutaman viikon ajan aika raskasta sovittaa työt ja koulutehtävät, niin oon kyllä ollut täysin tyytyväinen mun päätöksestä aloittaa työt koulun ohella. On paljon kivempi mennä nukkumaan, kun tietää miten paljon on saanut päivän aikana aikaseksi! :-)



Pienempi muutos, mutta mulle tosi iso oli hiusten värjääminen. Oon koko elämäni ollut pellavapää ja blondius on ollut osana mun identiteettiä niin kauan ku vaan muistan. Joskus seiskaluokkalaisena aloin ensimmäistä kertaa haaveilemaan tummemmasta väristä, sillä onhan ruoho aina vihreämpää aidan toisella puolen. Muutama viikko sitten hiihtolomalla muhun iski joku ihme rohkeus ja varasin ajan kampaajalta!! Värjäsin mun blondit hiukset siis vaaleanruskeaksi, enkä oo vielä katunut hetkeäkään. :>



Vieläkin pienempiä muutoksia on esimerkiksi ollut satunnaisesti kukkien ostaminen, meikkipussin sisällön uudistaminen, vähä oman tyylin hakemista jne. Kuitenkin tärkeimpänä pidän sitä, että tänä keväänä oon oikeesti nauttinut ihan täysin sydämin elämästä. Sitä vaan hoksaa tiettyinä hetkinä miten onnellinen onkaan.



Isoin muutos tänä keväänä on kuitenkin ollut viimeviikkoinen muutto. Viime syksynä mä vähän jo mietin miten kiva olisi kokeilla asua yksin, ja nyt kun siskon aka kämppikseni elämäntilanne muuttui aika paljon niin oli meidänkin aika erota ja muutin siis yksin. Mietin toki kimppakämppä vaihtoehtoa ja uuden kämppiksen ottamista meidän vanhaan asuntoon, mutta yksinään muuttaminen pienempään kotiin tuntui luontevimmalta ratkaisulta mulle. Tiesin, että halusin keskustaan lähelle mun koulua ja muita palveluita, mutta en olisi uskonut että ihan näin hyvältä paikalta saisin asunnon. Ekat fiilikset yksinään asumisesta on ihan hyvät, vähän jännittää että tuntuuko musta enemmänkin yksinäiseltä tulevaisuudessa, mutta ainakin nyt oon vielä ollut tosi iloissaan mun pienestä ihan omasta kodistani. ♥

JA LISÄÄ WANHOJA

Vähän lisää kuvia meidän prinsessapäivästä. Mulla oli tuona päivänä oikeesti tärkeintä olla näitten ihanien tyttöjen kanssa ja pitää vaan hauskaa. Ouluhallilla mulla oli ongelmia mun mekon kanssa ja siellä alkoi välillä jo ärsyttämäänki tanssia, kun koko ajan astui mekon päälle. Sen lisäksi tuntui, että mitä järkeä on tanssia, kun meitä monta sataa siellä eikä kukaan huomaa yksin sua, mutta on se näin jälkeenpäin videoissa ja kuvissa näyttänyt tosi siistiltä. Mutta onneksi tunnelma siitä sitten taas kohosi, kun lähdettiin tyttöjen kanssa yhdessä syömään ravintolaan ja siitä etkoille ja lopulta myös pikku kommellusten jälkeen jatkoille. Se tunne kun oltiin tanssittu Ouluhallilla viimeinenkin tanssi, niin mulle ainakin nousi vähän haikea olo ja myös hölmistynyt, että tässäkö nämä tanssit nyt oli!? Siksi ne joilla nää tanssit on vielä edessä niin suosittelenkin nauttimaan joka hetkestä, koska ne menee niin nopeasti ohi. :-)

EKAT FIILIKSET WANHOISTA

Tulin heittään teille vähä ekoja fiiliksiä vanhoista näin puhelinkuvien muodossa! Vitsi oli kyllä ihana ja ikimuistonen päivä. Tuntu että yhteen päivään mahtu niin monenlaista ja oli kyllä ihanaa olla yhden päivän prinsessana.

Oottelen että saan kaverilta lisää kameralla otettuja kuvia, sillä hän toimi meijän porukan kuvaajan koko päivän (kiitos ♥.) Tässä kuitenkin ekoja fiiliksiä ja maistiaisia puhelinkuvien muodossa. On tosi outoa ajatella, että nyt ollaan lukion vanhimpia, sillä eikö me just vasta aloitettu lukio??

Oletteko itse ollu tanssimassa vanhoja ja vastasiko odotuksia? Olis ihana kuulla teijänki kokemuksia vanhoista. :-)